Ivanhoe – sankari 1820-luvulta

Ivanhoe on alun perin romaani, joka julkaistiin vuonna 1820. Sen kirjoitti skotlantilainen Sir Walter Scott, ja sitä pidetään yleisesti niin sanotun historiallisen romaanityypin edelläkävijänä. Kyseessä on siis kirjallisuushistorian näkökulmasta varsin merkittävä teos. Ivanhoe herätti ilmestyessään myös kiinnostusta keskiaikaan 1800-romantikkojen keskuudessa. Romaanin päähenkilö on Wilfred Ivanhoe, ja se sijoittuu keskiaikaan, 1100-luvulle.

Ivanhoe on yksi viimeisistä aatelisista kasteista Britanniassa, joka on normannien valloittama. Kirjassa on paljon herkullisia yksityiskohtia, joista voidaan mainita, vaikka se, että siinä esiintyy myös kenties nykyään Ivanhoetakin tunnetummat Robin Hood ja Rikhard Leijonamieli.

Ivanhoe – kulttielokuvien aatelia 50-luvulta

Ivanhoesta on tehty useita filmatisointeja, mutta eräänlaiseen kulttielokuvan maineeseen on noussut ensimmäinen elokuvaversio vuodelta 1952. Tämä 50-luvun värielokuva kuuluu samaan historiallisten spektaakkelien sarjaan, kuin esimerkiksi aikanaan maailman kallein elokuva Cleopatra. Vaikka katsoja ei tuntisi kovinkaan hyvin Britannian ja Euroopan keskiaikaa, käy Ivanhoe myös hyvin pienenä esittelynä tähän ritarien ja turnajaisten aikakauteen. Ivanhoe-filmatisointi on monien mielestä kestänyt aikaa paljon paremmin, kuin monet vastaavat historialliset elokuvat, ja sillä on oma katselijakuntansa vielä tänäkin päivänä. Melko pian elokuvan jälkeen alkoi Ivanhoesta ilmestymään myös televisiosarjoja, ja uusia elokuvaversioita. Eräs tunnetuimmista on tasan kolmekymmentä vuotta myöhemmin (1982) ilmestynyt versio, joka palkittiin myös Oscarilla.

Ivanhoe tarinana ei pyrkinyt niinkään historialliseen tarkkuuteen vaan yhdisteli sekä mielikuvitusta että lentäviä legendoja melko vapaasti. Eipä siis ihme, että elokuvien ja TV-sarjojen lisäksi Ivanhoe on innoittanut tietenkin monia muitakin tekijöitä.

Ivanhoe ja muut vastaavat historialliset elokuvat päästävät nykyihmisen kurkistamaan menneisiin aikoihin, mutta on hyvä muistaa, että todellisuus on ollut suurimmalle osalle väestöä hyvin erilaista, kuin mitä näistä elokuvista voisi päätellä. Ritarit olivat vain pieni, aatelinen osa väestöä, papiston, virkamiesten ja varsinaisten hallitsijoiden ohella. Suurin osaa kansasta eli melko surkeissa oloissa, köyhyys ja sairaudet olivat jokapäiväinen vieras ja keskimääräinen elinikä oli ehkä noin puolet nykyajan suomalaisen odotettavissa olevasta eliniästä. Sama pätee kenties vielä suuremmassa määrin esimerkiksi Antiikin Roomaan: keskiverto Rooman asukas ei suinkaan ollut toogaan pukeutuva ylimys vaan pikemminkin orja, joka teki työtä ruokaa ja asuinpaikkaansa vastaan.