Suomen teatterihistoria

Kuten suurin osa ulkomaisista vaikutteista, myös teatteri saapui Suomen pohjolaan varsin myöhäisellä iällä. Kun muinaisessa Kreikassa ja myöhemmin Rooman imperiumissa teatteri kuului jokapäiväiseen viihteeseen, Suomessa yhä juoksenneltiin metsässä alkuasukkaiden tapaan. Hyväksi onneksi olemme kuitenkin kirineet varsin suuren eron kiinni hyvällä vauhdilla.

Ensimmäiset kiertueet eivät iskeneet kielimuurin vuoksi

1600-luvulla suomalaiset saivat vaikutteita teatterista lähinnä pienissä määrin ja ani harvoin. Ruotsissa opiskelleet suomalaiset opiskelijat toivat mukaan Turun Akatemiaan pieniä teatteriesityksiä, joista kehittyi kuitenkin myöhemmin täyspitkät teatteriesitykset. Vuonna 1640 Turun Akatemian vihkiäisissä esitettiin Studentes-niminen esitys, joka perustui puolalaisen Christophorus Stymeliuksen teokseen. Valitettavasti Suomen läpi pyyhkäissyt uskonpuhdistus ei suosinut teatteria ja näin ollen teatteritaiteen lupaava nousu katkaistiin jo aikaisessa vaiheessa.1700-luvulla Suomeen rantautui ulkomaalaisia teatteriseurueet, jotka kiertelivät ympäri maata inspiroiden suomalaisia amatöörinäyttelyn maailmaan. Syynä tähän saattoi olla se, että esimerkiksi Keski-Euroopasta ja Venäjältä saapuneet näyttelijät eivät esiintyneet suomeksi ja täten suurella yleisöllä ei ollut kummoistakaan käsitystä, mistä esityksissä oli edes kyse.

Jalka oven väliin 1800-luvulla

Ensimmäinen virallinen teatteri rakennettiin Turkuun vuonna 1817 teatterinjohtaja Carl Gustaf Bonuvierin toimesta. Pitkän ajan Suomessa keskusteltiin, mikäli teatteritaide olisi edes suomalaisille tarpeellinen ilmiö. Hyväksi onneksi suomalainen teatterikulttuuri sai alkunsa vuonna 1869, jolloin kansalliskirjailija Aleksis Kiven teos Lea esitettiin suomeksi. Loppu onkin historiaa: Nykyään Suomessa toimii noin tuhat vakituista (amatööri)teatteriryhmää ja erityisesti kesäteatterin suosio kasvaa vuodesta toiseen.Television katselu sohvalta käsin on tietenkin mukavaa puuhaa, mutta teatterissa käyminen osoittaa myös korkeakulttuurin ymmärrystä ja arvostusta. Lähde siis teatteriin rikastuttamaan suomalaista teatterikulttuuria, sillä muualla Euroopassa teattereissa on satojen vuosien etumatka, joka meidän pitäisi kuroa kiinni – mikäli haluamme rakentaa yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Tämä onnistuu vain taiteen avulla.